Se tunne kun löytää jonkun uuden, ihanan artistin. Silloin suu on virneessä ja kylmiä väreitä juoksee pitkin ihoa. Parhaassa tapauksessa kyyneleitä kihoaa silmiin. Aina kaikki bändit ei kykene tuota saamaan aikaan, vaikka ovatkin mielettömän hyviä. Kuitenkin toissapäivänä kaikkea tätä ja enemmän, on saanut aikaan Pariisin Kevät!
Muistan joskus aikaisemmin kuulleeni kyseisestä bändistä, mutta sivuuttaneeni sen silloin täysin. Jostain syystä olen kuvitellut sen olevan yksi typeristä uusista suomenkielellä laulavista bändeistä. Minulla on myös tunnetusti tapana julistaa jokin bändi/artisti alimpaan helvettiin tutustumatta siihen. Näin taisi olla myös tämän bändin kohdalla, kunnes sitten aloin kuunnella levyjä. Ei aikaakaan kun jalat pyyhkäistiin alta, ja huolella! Haluaisin jopa sanoa, että minusta mitään näin hienoa Suomesta ei ole pitkään aikaan tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti