Sadepäivä

Tänään olisi pitänyt olla viikon viimeinen harjoittelupäivä. Jo yöllä herätessä alkoi tuntua siltä, etten välttämättä jaksa mennä sinne aamulla. Syynä helvetinmoinen sateen pieksäntä ikkunaruutua vasten. Päätin siis kääntää kylkeä ja lapsenomaisesti uskoa siihen, että aamulla sade olisi jo lakannut. 

No, eihän niin tietenkään käynyt ja piti sitten hetken siinä kuuden korvilla miettiä, mitä teen. Valmistaudunko lähtemään helvetin ärsyttävälle pyörätaipaleelle, ja olemaan alkupäivän viluissaan. Vai jäisinkö kotiin kissojen seuraan. Koska tähän vuoden aikaan en voi sietää sadetta, oli halu jäädä kotiin vahvempi. Päätin korvata/kohdata harjoittelutunnit myöhemmin. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, myös minun elämässäni. *Huomatus: pidän harjoittelupaikasta valtavasti*

Johtuneeko sateesta ja synkästä ilmasta, olen ollut jotenkin haikealla tuulella. Asiaa ei tietenkään helpota viime aikoina kuuntelemani musiikki.. No, päätin lisätä kierroksia ja aloin kuunnella hypnoottista Sigur Rós'ia. Huomasin että bändin tuorein albumi, Valtari, oli ladattavissa. Ensimmäinen sinkkulohkaisu Ekki Múkk ei liiemmin minua vakuuttanut, joten olin varatunut albumin suhteen.

Nyt olen kuitenkin kuunnellut Valtarin pariin kertaan läpi ja voin itkeä onnesta. Tämä on jälleen rautainen kokonaisuus. Sigur Rós'in musiikki kykenee viemään minut ihan toiseen maailmaan. Jónsin hypnoottinen ääni, ja heille tyypillinen unenomainen musiikki, tekevät olon surullisen onnelliseksi. Ei tämä varmastikaan helpota haikeaa olotilaani, mutta se täydentää sitä niin hyvin, että vellon siinä mielelläni.

Muuta asiaa elämässäni. Olen viettänyt vapaa päivää vuokra-asuntoja katsellen. Tänään kohdalle osui täydellinen kämppä, josta laitoin kyselyä. Nyt vain pitää toivoa, että kämppä olisi vapaana..

Olen myös pitkästä aikaa löytänyt uuden tuttavuuden, jonka kanssa olen jutellut mesessä :) Ei Heidi, en seukkaa tai mitään, kunhan vaan vaihdan ajatuksia ;)

                  

                 Ekki Múkk