maanantai 28. toukokuuta 2012

The new chapter

Nyt on vihdoin muutto uuteen kämppään ohi. Kaksi päivää muutimme pienellä muuttoporukalla. Ei muuttu muuten olisi varmaankaan ollut niin rankkaa, mutta se, että kaikki olimme ensin töissä jonka jälkeen siirryimme suoraan muuttopuuhiin. Molempina päivinä meni pitkälle yli yhdeksän. Viimeisen viikon aikana on ollut raskasta käydä harjoittelussa, suunnitella muuttoa, hoitaa pakollisia asioita ja pakata. Pääasia on kuitenkin se, että muutto on nyt takana. 

Tällä hetkellä uuis asunto on niin sekaisin ja täynnä laatikoita, että epätoivo meinaa iskeä. Jo muuttovaiheessa koitin karsia mahdollisimman paljon turhaa tavaraa pois. Silti laatikoiden määrä on käsittämätön. Ajattelinkin nyt lähipäivien aikana jatkaa samalla linjalla. Laatikoita purkaessani aion viskata kaiken vähänkään turhanoloisen tavavaran menemään. 

Eilen sitten kissat saapuivat myös uuteen osoitteeseen. Kahden kohdalla muuttaminen menihyvin, vaikka pienin kissa olikin tosi pelokas. Yhden kissan piti jäädä hetkeksi yksinään entiseen kämppään, sillä meillä oli vain kaksi kuljetuskoppaa käytettäväksi. Keiko kissa jäi sitten sinne, sillä uskoimme sen olevan se kaikkein helpoin tapaus. Mitä vielä, kun saavuin hakemaan kissaa menin sinne yksinäni ja ajattelin, että tämä on nopea homma. No, asiat meni samantien pieleen, sillä kissa oli vaistonnut toisten ahdistuneisuuden. Sillä aikaa kun se oli yksinään entisessä kämpässä oli sen ahdistus päässyt valloilleen. Koittaessani laittaa kissaa koppaan helvetti pääsi valloilleen. En ollut melkein tuntea kissaani, sillä niin raivokas se oli. Sain mahtavat taistelu haavat oikeaan käteeni. Lopuksi jouduin hakemaan kaverini apuun, jotta saimme kissan siihen koppaan. Nyt kissat ovat jo kotiutuneet uuteen kämppään. Hieman säikkyjä ovat vielä tosin..

Harmillisin asia on ollut se, että hirveä ikävä on ehtinyt syntyä poikaystävääni kohtaan. Olemme toki jutelleet puhelimessa ja laittaneet viestiä. Ikävä on silti kova, koska meillä ei ole tapaaminen face to face ihan niin helppoa. Onneksi hän on jaksanut olla tsemppaamassa ja tukemassa minua muuton aikana. Sillä on ollut suuri merkitys, niinkuin sillä, että tiedän jonkun rakastavan minua <3

Lähipäivinä pitää vielä siivoilla vanha kämppä kuntoon, jotta sen voi luovuttaa pois. Uuden kämpän sekasiivo tulee myös ratkaista ja turhat tavarat viskata menemään. Kaikkein eniten kuitenkin odotan sitä, että saan taas iltaisin jutella ja nähdä rakkaani :)

"Love isn't something you find. Love is something that finds you." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti