Prayers For Bobby

Heipä taas. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo pieni tovi, joten pahoittelut siitä (jos tätä nyt joku sattuu lukemaan). Viime viikolla alkoi harjoittelu lastenosastolla ja sen takia en ole ehtinyt / jaksanut kirjoitella mitään. Aikainen herääminen näin pitkästä aikaa vaatii taas veronsa, joten kotia päästyä ei ole virtaa enää tehdä mitään ylimääräistä. Viikko on kulunu oikeasti kuin siivillä ja nyt viikonloppuna aionkin ottaa rennosti.

Alku harjoittelupaikassa ei luvannut kovinkaan ruusuista aikaa, sillä ensimmäinen vierailu osastolla oli kylmää kyytiä. Sai sellaisen kuvan, että olen spitaalinen jota ei voi kätellä. Jos joku nyt erehtyi kättelemään niin se tehtiin mutrussa suin. Fiilikset kotiin päästessä eivät olleet kovinkaan ihania. Seuraavana päivänä saavuin harjoitteluun asenteella, että annan uuden mahdollisuuden heille ja katsotaan miten alkaa sujua. No toinen päivä olikin jo jotain ihan muuta ja vastaanotto oli ihana ja lämmin. Viikko on nyt tuolla kulunut ja pakko sanoa, että kiva paikka on. Toki raskasta taas asennoitua harjoitteluun, koska työ nyt on kuitenkin kohtuullisen vaativaa ja sitä tehdään ilman minkäänlaista korvausta. 

Näin vapaapäivän kunniaksi olen nukkunut niin pitkään kuin kissat vain antoivat. Olen katsellut sarjoja, kuuunnellut musaa ja kutonut villasukkia joululahjaksi. Sattumalta jossain törmäsinkin sellaiseen leffaan kuin Prayers For Bobby. Luin lyhyen kuvauksen juonesta ja se alkoi kiinnostaa kovasti, joten pakkohan se oli ladata. 

Leffa sijoittuu tuonne 70- luvun lopulle ja kertoo uskovaisesta perheestä. Perheen nuorin poika, Bobby, on homo  joka ikään kuin vasten tahtoaan tulee ulos kaapista. Perheen äiti (ihana Sigourney Weaver) on kunnon kiihkouskovainen, joka koittaa rukoilla pojan heteroksi. No kaikkihan ei mene sitten niin hyvin ja poika tekeekin itsemurhan (tämä käy heti ilmi joten en spoilannut mitään!). Parasta tässä leffassa (muutaman silmäkarkin lisäksi;) on huomata se, miten vanhempien ja raamatun vauhkoaminen voi oikeasti syöstä jonkun itsetuhon partaalle. Välttämättä tuo ei käy yksi yhteen Suomen kanssa, mutta hyvin pitkälti samalla tavalla myös täällä seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvat saattavat kamppailla.

Leffa oli minusta aivan loistava. En tiedä johtuuko sitten siitä, että aihe on sen verran lähellä itseäni.. Lisää uskottavuutta ja dramatiikkaa leffalle antaa se fakta, että se perustuu tosi tapahtumaan. Itse itkin leffan aikana taas sellaisen saavillisen kyyneleitä :D Suosittelisin lämpimästi leffan katsomista kaikille kiihkoilijoille ja ehkäpä myös muille ;). 

“Before you echo 'Amen' in your home or place of worship, think and remember...a child is listening.” 
― Mary Griffith