Arvostelussa Weekend.

Muistaakseni toissa päivänä näin Vinokinon Facebook sivuilla kehoituksen katsoa leffan nimeltään Weekend. Olen muutenkin katsellut mahdollisimman paljon GLBT- teemaisia leffoja, joten tämä oli pakko ladata internetin ihmeellisestä maailmasta. Usein tämän genren leffat ovat idealtaan ja tarkoitusperältään hyviä, mutta näyttelijäsuoritukset ovat kehnoja tms. Suhtauduin siis varauksella tähän leffaan vaikka kyseisellä leffalla oli IMDB:n mukaan varsin hyvä arvio. 

Eilen sitten illalla päivän päätteeksi käperryin sohvalle, pikkuinen kissani masun päällä, katsomaan kyseistä leffaa. Alun jähmeyden jälkeen (lähinnä oli vaikeuksia saada puheesta selvää) leffa imaisi mukaansa. Näyttelijä suoritukset olivat nyt erinomaisia, sillä minulla oli tunne kuin olisin salaa tiiraillut kahden homomiehen suhteen alkua. 

Suosittelen kyseistä leffaa kaikille lämpimästi, jos vain suinkaan kiinnostaa tiirailla millaista (mahdollisesti!) homojen parisuhde on. Yksinkertaisesti sanottuna ei sen kummempi kuin heteroidenkaan. Samanlaisia murheita ja huolia kuin itse kullakin. 

Loppusilauksen leffalle ja sen surumieliselle tunnelmalle antaa John Grantin biisi, joka kuullaan lopussa. Biisi jää soimaan haikeasti mieleen, joka saa ajattelemaan leffaa pitkään :)