Takana on nyt rentouttava viikonloppu ja Juhannus Kouvolassa mieheni luona. Jännäksi tuon tekee se, että se oli ensimmäinen kerta kun olin Juhannuksena muualla kuin Oulussa. Viime aikoina muutenkin minulla on alkanut lopahtaa tämä kärsivällisyys kotikaupunkiini. Halu päästä pois Oulusta on melkoinen. Uskoisinkin että moni pystyy samaistumaan tuntemuksiini, jos on koskaan kokenut kuulumattomuuden tunnetta. Päälimmäisenä on tunne, että tällä kaupungilla ei ole enää mitään uutta annettavaa. Eikä täällä ole juuri mitään mikä minua pidättelisi, poislukien pari asiaa.
Olen juuri pahaillaan junassa Seinäjoen kohdilla kun kirjoitan tätä. Postaus tule sitten kun pääsen kotiin netin äärelle. Kova ikävä jäi Kouvolaan, kun suljin oven jonka toiselle puolelle jäi rakas. En olisi kyennyt näyttämään rakauttani ja ikävääni vaikka olisin häntä rutistanut ja suudellut kuoliaaksi. Toisaalta tätä en siitäkään syystä tehnyt, että olisi joku jota rakastaa :D Ei voi kuitenkaan kieltää miten epäreilulta tuntuu, kun joutuu toisen jättämään (fyysisesti..) kauas taakse..
Välimatkan takia emme pysty näkemään yhtä usein kuin monet muut seurustelevat parit. Olemme tosin jutelleet asiasta useaan kertaanja todenneet, ettei tämä ole siltikään mikään este. Olemme nyt nähneet ja tavanneet ihan face-to-face kuukauden välein. Tätä useammin emme oikein pysty näkemään nyt kesällä. Syynä oikeastaan on se, että olemme kumpikin töissä ja vapaiden saaminen/ järjestäminen ei ole ihan niin helppoa.
Itselleni jo junamatka ja junan vaihto Tikkurilassa oli oma seikkailunsa. Takana oli tosin raskas työpäivä jonka jälkeen jouduin suoraan hyppäämään junaan, jotta olisin Kouvolassa ihan ihmisten aikaan. Mieltä jäi myös painamaan se, että yhdellä kissoistani oli taas ilmennyt virtsaamisongelmia.. harmitti se, että en kyennyt itse sille mitään tekemää, koska tätä matkaa en halunnut peruuttaa.. onneksi kuitenkin siskoni kykeni hoitamaan asian. Ehkäpä toisessa postauksessa voisin kirjoitella kissojeni kuulumisia, ja samalla kirjoittaa mikä Keikolla sitten olikaan..
Yhteinen aikamme mieheni kanssa meni tehdessä kaikkea ihanaa. Pelasimme PS3:lla Resident Evil 5:sta kaksinpelinä. Täytyy sanoa, että pelaaminen ylipäätänsä oli ihan mahtavaa. Ja se että sai pelata vielä oman kultansa kanssa, niin voisiko asiat olla paremmin? Ja myös ihan kaupassa käyminen yhdessä voi olla kivaa ;) Muutenkin yhdessä oleminen ja nukkuminen toisen kainalossa on sellaista jota nyt taas jää kaipaamaan.
Asiaa tulee nyt sen verran holtittomasti ja ilman minkäänlaista järkevää yhteneväisyyttä, että lienee paras kirjoittaa toinenkin osio. Siinä voisin ihan keskittyä siihen, mitä sitten oikeastaan teimme. Nyt ajatus näyttää sen verran harhailevan ja päällimäisenä mielessä ont tietynlainen haikeus, joka tunke läpi kaikeasta jota kirjoitan.. siis ensi kertaan..
Lopuun vielä kappale artistilta jota kuuntelin kirjoittaessani tätä…
Bruce
Springsteen – Girls in their summer clothes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti