Nyt sitten kaverini pakottamana lähdin seuraksi Oulun Stockmannille. Olin luvannut itseni ostaa haamumunkkeja, jos meininki alkaa liikaa ahdistamaan. Nuo munkit kun ovat tuon koko kauheuden ainoa hyvä keksintö! Ei muuta kuin rohkeasti tulta päin ja matkaan.. Perille päästyämme jäimme hermosauhuille ulkopuolelle ja valoimme toisiimme lujaa uskoa siitä, että hengissä tullaan ulos.
Ulko-ovien luona oli sitten vaanimassa pikkulapsia tuo saatanan lähettiläs.. nimittäin se julmetun iso keltainen kummitus. Tällä kertaa se liehakoi ilman ghetto posseaan, eli niitä saakelin lakanoita. Ne jos mitkä ärsyttää tuolla katukuvassa näihin aikoihin. Iso kummitus nyt vielä menee kun se ei horise mitään, mutta ne pyykkinarulta karanneet kauhtanat ovat räävittömiä huutajia. Monesti omassa mielessäni olen kuvitellut kuinka kiskaisen keltaista kummitusta kunnon taekwondo- potkulla mahaan. Aina se jaksaa nostaa pienen pienen hymyn kareen huulille. Ohikulkijat saavat sitten ihan rauhassa miettiä, että mitä tuolla hullulla on mielessä.
No yllätyksekseni tänään ihmisiä oli suhteellisen vähän liikkeellä. Tosin nämäkin kottaraiset, joita parveili lokkien tavoin niiden keltaisten korien ympärillä, olivat niin agressiivisia että. Ihastuttavat 40+v. daamit olivat siellä huitomassa kassiensa kanssa heikompia päähän. Jeesuksen oppien mukaan koitin kääntää heille toisenkin poskeni.. Tavara & tarjoukset olivat puolestaan yhtä pettymyksiä kuin aina. Silti ihmiset tuntuvat niistä sekoavan kerta toisensa jälkeen.
Ulos sitten tultiin kuin tultiinkin elävinä. Sen jälkeen kävimme kaverini kanssa läheisessä laukkuliikkeessä ostamassa hänelle ihastuttavan laukku. Laukku on ollut hänellä jo pitkän aikaa oston kohteena, mutta ennen ei sellaista sopivaa ollut sattunut kohdilleen. Nyt kuitenkin bongasimme juuri kaverini "näköisen" laukun, jota emme voineet jättää sinne. Kaikki hyvin... no joo, siihen asti kunnes astelimme ulos liikkeestä. Siinä vieressä oli muhinoimassa kaksi ihanaa n. 50v. ihmistä. Hampaat oli melkein toisten kurkussa kun niin intohimoisesti suudeltiin. Välillä suutelun keskeytti heidän helvetin kiihkeä silmiin tuijotus. Tätä kesti noin kymmenisen sekuntia jonka jälkeen taas mentiin. Ei siinä voinut muuta kuin suu auki katsoa ja nauraa. Välillä casanova- mies rutisteli naista pakaroista. Kaiken tämän keskellä kuului sitten humalaisten rakkaudentunnustuksia.. Tämä oli liikaa minulle, joten minun oli aika lähteä kotiin turvaan!
Sitten kotona odottikin ihanuus, koska tiesin tänään olevan Glee-päivä. Amerikassa näkyy tuorein 3. kauden Glee tiistaisin, joten itse pääsen sen katsomaan keskiviikkona kotia tullessani. Glee on luultavasti sellainen sarja jota kovin moni ei ainakaan tunnusta katsovansa, saati sitten pitävänsä. Minuun sarja on uponnut ihan alusta saakka. Pidän sarjan henkilöistä ja huumorista jota siinä on. Joka kerta on aina yhtä ihana odottaa laulukohtauksia. Ei sen ihanampaa kuin tunnistaa jokin oman suosikki artistin biisi, joka herää uudella tavalla eloon Gleen myötä. Harmillisesti 2. kausi oli rikkonainen ja heikkeni loppua kohden. En kuitenkaan suostunut heittämään kuokkaa kaivoon, vaan jaksoin uskoa 3. kauteen. Kaksi jaksoa 3. kaudelta oli tähän päivään mennessä näkynyt ja olin tavallaan joka kerta joutunut pettymään. Jaksoissa lauletut biisit olivat keskinkertaisia, eikä juonellisestikaan oltu huipulla.
Tämän päivän jakso kuitenkin palautti uskoni sarjaan! Jakso oli ihana ja TÄYNNÄ mahtavia biisejä. Tilaa oli annettu sarjan vähemmän huomiota saaneille henkilöille. Tämä oli virkistävää ja sain jälleen huomata kuinka muutkin osaavat loistaa. Itkua meinasi tulla ajoittain ja minulle se kertoo siitä, että Glee iski suoraan sydämeeni. Tässäpä vielä maistiaisena ehkäpä kaikkien aikojen esitys Glee biisiksi! Vihdoinkin Coldplaytä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti