Vinokino

Eilen tuli sitten käytyä elämäni ensimmäistä kertaa Vinokinossa.   Viime vuonna olin ajatellut käyväni siellä, mutta syystä jota en enää muista, en sinne koskaan mennyt. Muistan sen, että se hitusen harmitti sitten jälkeen päin, koska eipä HLBT- lajin leffoja isolta kankaalta kovin usein näe.. harmi sinänsä.

Tänä vuonna olin ihan hyvissä ajoin huomannut Vinokino-esitykset Oulun kulttuuritalo Valveella, ja olin päättänyt käydä katsomassa leffan tai pari. Selattuani ohjelmiston läpi, löytyi sieltä kaksi kiinnostavalta vaikuttavaa leffaa; saksalainen Romeos sekä amerikkalainen Strapped.

Aluksi olin suunnitellut meneväni leffaan yksin, koska ajattelin ettei ystäviäni välttämättä kiinnostaisi osallistua. Eräänä syynä oli myös se, että lippujen hinnat olivat minusta aavistuksen verran hintavat. Yksi leffalippu oli 7 euroa ja Seta-kortilla 4 euroa. Itselläni on paikallisen Setan kortti, mutta epäonnekseni se ei ollut enää voimassa. Näin ollen piti ostaa kalliimmat liput. Sinänsä tuo ei ole kallis hinta, mutta jos nyt halutaan edistää vähemmistöjen asiaa, niin olisi hyvä kannustaa ihmisiä osallistumaan. Halvemmat lippujen hinnat olisivat minusta olleet oiva kannustin. Palatakseni asiaan; mainittuani sikolleni halusi hän lähteä myös mukaan. Myöhemmin vihjasin ihanalle ystävälleni meneväni katsomaan Vinokino leffoja, ja hän halusi myös tulla mukaan. Sitten molemmat pyysivät mukaan omat poikaystävänsä, mikä oli minusta mahtava juttu! Näin meitä oli yhtäkkiä osallistumassa viiden hengen posse.

Ensimmäinen leffa jonka kävimme katsomassa oli Romeos. Lyhykäisyydessään idea siinä oli seuraavanlainen. Päähenkilö (Lukas/Miriam) on transseksuaali. Eli hän oli syntyjään nainen, mutta oli käymässä läpi muutosta mieheksi. Leffassa hän oli ulkoisesti jo hyvin miehekäs johtuen testosteronihoidosta. Välistä kuitenkin näkyi, että hänellä oli edelleen jäljellä rinnat ja naisen sukupuolielimet (tai siis jälkimmäistähän ei onneksi näkynyt;). Hän joutui asumaan tyttöjen asuntolassa, koska virallisten dokumenttien mukaan hän oli nainen. Samassa asuntolassa asui hänen paras ystävänsä Ine. Lukas tapasi myöhemmin playboy Fabion, johon ihastui. Leffan läpi Lukas kamppailee salaisuutensa kanssa, sillä kukaan muu kuin Ine ei tiedä, että hän on Trans. Oletettavasti leffassa on paljon draamaa jne, mutta leffa oli kuitenkin onnistunut. Tärkeintä leffassa oli minusta se, että se laittoi miettimään, kuinka vaikeaa transeksuaaleilla oikesti on. Homona voi olla hankalaa, mutta trans-ihmisenä on takuulla vaikeampaa!

Toinen leffa oli Strapped, joka kertoi homosta mieshuorasta. Leffassa hän oli yhdessä kerrostalotyylisessä paikassa, jossa melkein kaikki sitten olivat homoja. Tämä hiukan uskomaton tilanne oli ihan kivasti otettu huomioon yhdessä repliikissä. Muutoin leffan "juoni" oli se, että päähenkilö kävi toteuttamassa miesten toiveita & tarpeita. Hän ikäänkuin vaihtoi persoonaansa aina sen miehen mukaan millainen hän oli. Päähenkilö oli jotenkin jumissa tässä talossa ja koitti etsiä ulospääsyä, mutta törmäsi aina uusiin asiakkaisiin. Symboliikkaahan tässä eksyneisyydessä oli ilmeinen. Sinun pitää olla "sielullisesti" eksyksissä, jos myyt itseäsi samalla tavalla, kuin leffan päähenkilö. No, leffan lopussa sitten tapahtuu päähenkilölle jotain täysin uutta, jota hän ei ollut osannut odottaa. Mitä se oli? Sen saat itse ottaa selville. Pääosin tykkäsin myös tästä leffasta. 

Vinokino oli mukava kokemus ja leffat yllättivät positiivisesti. Seurueemme miehet eivät myöskään olleet liian järkyttyneitä joten  kokemus oli kaikille vähintään kiinnostava. Uskon itse osallistuvani myös ensi vuonna tapahtumaan. Jää sitten nähtäväksi kuinka suuren possen kanssa silloin ollaan liikenteessä.