Tervehdys & leffailta

Öinen tervehdys sinulle. Tästä se nyt alkaa, nimittäin minun blogin pitäminen. Tässä ensimmäisessä blogissani kerron hieman itsestäni sekä tämän päiväisestä leffaillasta. 

Ulkona on juurikin tällä hetkellä synkän pimeää ja koleaa. Parvekkeeni kautta katsellessa näkee kivasti vastapäisten kerrostalojen valoja. Täältä on hyvät näkymät, koska kämppäni sijaitsee seitsemännessä kerroksessa. Läheinen puisto näyttää ihastuttavalta kylpiessään katuvalojen loisteessa. Tunnelmallisuutta olisi ihanaa lisätä sytyttämällä muutama kynttilä. Kolmen kissani takia sitä en kuitenkaan pysty tekemään. Lisäksi yksi kissoistani (joka muuten on kokoajan kiehnännyt koneeni edessä) on vasta pentu, eli sanalla sanoen arvaamaton. 


Illan aikana olen kuunnellut ihanaista Airia. Haluaisinkin jakaa kanssasi yhden biisin heiltä. Biisi on nimeltään Playground Love, Virgin Suicides leffan soundtrackilta.   

Pyöräilin hetki sitten kotia kaverini luota ja huomasin, että talvi taitaa tehdä tuloaan. Hengitys höyrysi ihastuttavasti jokaisella uloshengityksellä. Oli vallan ihanaa pyöräillä pimeitä katuvalojen valaisemia pyöräteitä pitkin. Vauhdin tuntu on näin pimeällä kovempi, kuin mitä se on päivällä. Tuo on eräs pienistä ihmeistä joihin haluaisin saada joskus selityksen. Miten pimeällä kävelee/pyöräilee aina nopeammin kuin päivällä? Liekkö syynä pelko persuuksissa..

No mutta siitä leffaillasta seuraavaksi. Keräännyimme katsomaan leffoja "tyttöystäväni" ja hänen poikakaverinsa luokse. Matkaani otin siskoni sekä hänen poikaystävänsä. Jotta leffailta olisi onnistunut, vaatii se aina jotakin evästä. Ja minun ollessa kyseessä tämä eväs tarkoittaa karkkia, paljon karkkia! Karkkimäärä oli jopa ruokottoman suuri, jos hinnasta pystyy mitään päättelemään. Tokihan leffaeväisiin kuuluin sipsit & popparit kera limsan. 

Leffoiksi olimme valinneet Virgin Suicidesin sekä Hell Ride. Virgin Suicides oli siinä mielessä tuttu, että olen sen kirjana lukenut aikaisemmin. Koitin rassata mieleni sopukoita sen verran, että olisin muistanut mitä siitä pidin. Hämärä muistikuva oli se, että en siitä pitänyt. Leffaversiota lähdin sitten katsomaan suhteellisen avoimin mielin. Mielestäni leffa vastasi muistikuvaani kirjasta, ei suuremmin vakuuttanut. Toki ymmärrän miksi jotkut tuosta pitävät, mutta minun makuuni liian masentava &    tylsä. 

Toinen leffavalintamme oli sitten Hell Ride. Muistan ostaneeni tämän pätkän sen takia, että etukannessa oli mainittu Quentin Tarantinon nimi. Olisihan se jo silloin pitänyt tajuta, että kyseessä saattaa olla höynäytys. Elokuva kuuluu ehdottomasti  surkeimpien katsomieni listalle. Juoni oli uskomatonta ripulia ja elokuvan loppu jätti kyllä korttipakan sekaisin. Hamsteri aivoissani juoksi sen minkä ehti, jotta olisin päässyt kärryille  ideasta ja tarkoituksesta, ei onnistunut. Elokuvassa ajettiin harrikoilla (tietämykseni mukaan) & tapettiin ihmisiä. Lisäksi kymmenen minuutin välein näkyi kuumia misuja tissit paljaana. 

Tässäpä olisi nyt ensimmäinen blogi-kirjoitukseni viittä vaille valmiina. Seuraavaksi voisin palata hieman eiliseen baarikierrokseeni kera biljardimatsin. Sen verran tässä vaiheessa, että siellä näkyi niin peenistä kuin skottikiltti!

Muutoinkin olen sitä mieltä, että taidan silloin tällöin kirjoitella jo aikaisemmin tapahtuneista asioista.. ihan niinkuin Lostissa!

PS. kirjoitusvirheistä pyydän jo nyt armahdusta. Itsehän sanelen asiani minun sihteerilleni, joka sitten puhtaaksikirjoittaa ne. Mitä nyt vain, että hän on Nepalista kotoisin oleva laiton siirtolainen. Eihän häneltä voida näin lyhyessä ajassa vaatia täydellisyyttä!